Sen esseen palautusaika meneeki umpeen TÄNÄÄN FFFFUUUU-


Levyllinen omarsuklaata ja Mountain Dewtä. Mä pystyn tähän! I can do it! Aaltoja! Cheerleedereitä! Hyppiviä tonttu-ukkoja, ihasama, mitä tahansa!

Uurgh voi jätkät hei uskokaa. Näitten juttujen ompelemiseen menee oikeesti aikaa. x__X Tökkään neulalla seuraavaa joka kettuilee mun myymisteni vähäisyydestä.


Muotsikan joulumyyjäisten ensimmäinen päivä ohitse. Pakko sanoa, etten todellakaan osannu odottaa mitään tällasta. Lähin liikkeelle asenteella "No jos nyt vaikka yks tommonen päähärpäke ja pari heijastinnauharuusuketta menis kaupaks ni ois ihan jees, annan loput joululahjoiks kavereille."

Myyjäiset alkoivat kymmeneltä.

Kakskytä yli kuudesta valmiista heijastinruusukkeestani oli myyty viisi.

Yllättävän smashhittini kohderyhmänä olivat päälle neljäkybäset tädit, ne oikeesti rutisivat kun en voinut enää nyhjäistä tyhjästä lisää. :´D Meinasin eka myydä niitä kuudella eurolla, mutta suoritettuani teollista vakoilua muutin äkkiä mustalla tussilla kutosen kahdeksikoksi. Oisin voinut lisätä hintaa vielä parillakin numerolla ihan kepeesti, kelleen ei tullut mieleenkään kyseenalaista miksi pyydän mitä pyydän mistä pyydän. Päinvastoin, viereinen korumuotoilija oikeesti torui kuinka pyysin ihan polkuhintoja. Oon niin tottunut sarjisfestareiden meininkiin, missä nyrpeät vanhat sarjishifistelijäsedät valittavat kun kehtaan pyytää huikeat kaksi euroa lehdestä jonka vääntämiseen valui useamman viikon työtunnit, menetetyt yöunet sekä yks jännetupin tulehdus, etten voinut mitenkään uskoa saavani näinkin hyvää kaupallista menestystä. Oli pakko laskea pariin kertaan kun kännykän laskin näytti päälle sataa euroa päivän päätteksi.

Huntti. Huntti! Jumalauta jätkät. Ja enemmänkin oisin saanut jos heijastinjuttuja ois kerinnyt vääntää yhtään useampaa.

Kotiin tultua piti heti alkaa väsäämään uusia. Huomenna tuskin tulee samanlaista ihmisryntäystä, mutta jos nyt vielä jonkun sais kaupaks. Valitettavasti 2 kpl per ilta on ikäänkuin maksimi johon inhimillisesti kykenen. Toinen juttu on, että alan kärsiä materiaalipulasta. Rynnin kyl heti maanantaina Neppinappiin stokkaamaan varastot täyteen.

Että vartokaa vain seuraavia myyjäisiä, oi varakkaat keski-ikäiset naisihmiset, oon enemmän kuin iloinen nyhtäessäni teiltä eurosia paskarteluharrastuksellani. Aroo!

Logosuunnittelu on tyyyyyyyyyyyyyyyylsäääääää.

Viikonloppu men taas syömällä ympäri pk-seutua erinäisten ikääntyvien haaskojen kanssa. :D Sonian kanssa veettin perjantaina sushia ja Ida tarjos lauantaina kakkua ja teetä. Unohin vielä Idan lahjan Lahteen, fail.

Unh ängh koulun joulumyyjäiset on ens viikonloppuna, viimehetken paniikki. Ihan varmana väännän vielä perjantaina kauheessa paiseessa jotain kasaan. Mutta pöytä on varattu ja maksettu aikaa sitten, enää ei jänistetä. Teetä naamaan ja Musea soimaan ja hillitön paskartelu päälle.


Matinkylässä erään puron varrella on rikkinäinen runkopatja. Viimeksi sen nähdessäni se oli vielä sillan toisella puolella, selkeästi patja on siis pyrkimässä ylävirtaan. Kenties lohikalojen tapaan sekin tuntee ikiaikaisen kutsun nousta synnyintehtailleen pariutumaan. Onnea vaan tämänkin patjan matkaan. o7

Rrrrrakkahin armahin päiväkirjani. Koulussa oli taas ihan kamalaa ruokaa, ja uskokaa etten ees ihan hevillä hauku koulusafkoja. Sain vielä jonkun kivan mukavan maustekörän suuhuni ja jengi ei tiennyt ilmeilenkö niitten jutuille vai muutenvaan itekseni.
Ja miksi oi miksi sitä mauste/suolakurkkua on tungettava joka ikiseen safkaan ja salaattiin? Niillä on varmana keittiössä joku iso sammio vuosien takaisia suolakurkkuja joita ne nyt epätoivoisina pilkkovat mihin tahansa ruokaan jonka keksivät. "Äkkiä, viikottainen suolakurkkukiintiö ei ole vielä täyttynyt, tunkekaa nyt sinne kalapuikkojen sekaan vaan, ei ne oppilaat mitään huomaa!"

Koulusta lähtiessä iski hillitön tarve tanssia, liikkua pois kaikki kehää kiertävät ajatukset ja elää hetki pelkässä musiikissa. Hyvä että pystyin hillitsemään itteni viimesissä liikennevaloissa, ja just kotiin tullessa kuulokkeista jysähti Human After All niin että meinasin kaatua suorittaessani epämääräisiä tanssimuuveja samalla kun riisuin kenkiä.


Taisin löytää Fatboy Slimin uudestaan. Right about now, funksoul brother~

Pelkkä mozzarellaleipä ei ole läheskään niin hyvää kuin tomaattimozzarellaleipä, mutta en jaksas vaivautua kauppaan. Bummer.

Suuret olivat taas suunnitelmat siivoamisesta yms, kello tulee kohta neljä ja tässä taas jumitan. Jotenki masentavaa kuinka usein sitä ihminen joutuukaan ajattelemaan siivousta. Jos elettäisiin jossain warhammer- tyylisessä universessä olisin arvonimeltäni tyyliä Kaaoksen Ylipapitar, senverran tiuhaan tahtiin tämä kämppä ainaki sikolättiytyy.


Sivistyin taas eilen näkemällä vihdoin Alienin Empun tupareissa. Helvetti ku oppis olemaan eläytymättä elokuviin niin saakelin voimakkaasti, sätkin ja älähtelin taas vähän väliä. "Nyt se tulee, nyt se tulee, EI VITTU NYT SE SIT TULI OIKEESTI AARGH!" Sit jengi ihmettelee miksen halua kattoa mitään trillereitä/kauhua vaikka kuulemma vaikutan just kohdeyleisöltä. D:
Hyvä leffahan Alieni on, ei siinä mitään. Lavasteet oli sellasta silmäkarkkia että huh, voi Giger minkä konsepteillas mulle taas teit. <3 Vanhemmissa leffoissa on myös aina se ihanan viipyilevä meininki joka monilta nykyohjaajilta tuntuu puuttuvan kokonaan, tunnelma on niin paljon parempi kun luotetaan otosten voimaan ja annetaan niiden jatkua. Jos ymmärrätte mitä yritän sanoa, ny loppu mulla inspiraatio jauhaa aiheesta enempää.


Ps, Emilia näytti jotain hyvin eeppistä. Luulisin että kaverilistalta löytyy ainakin muutama jotka osaavat arvostaa tätä läppää. x)